TIETOA: Suomen murteet

Vaikka suomen puhekieli onkin viime vuosikymmeninä ”yhtenäistynyt”, eivät suomen aluemurteet eli paikalliset puhetavat ole kuitenkaan kuolleet. Murteita voi kuulla niin vanhojen kuin nuorten puheessa, ja nykyään niitä esiintyy myös kirjallisuudessa ja mediassa. Murteiden avulla ihmiset pystyvät usein tunnistamaan, mistä päin Suomea puhuja on kotoisin. Kaikki murrepiirteet eivät tosin ole niin vahvoja tai tarttuvia, että ne auttaisivat erottamaan henkilön kotipaikan.

Suomen aluemurteet jaetaan perinteisesti länsi- ja itämurteisiin. Länsi- ja itämurteet jakautuvat eri murreryhmiin alla esitetyllä tavalla. Eri murrealueet löydät myös karttamuodossa täältä. 

• länsimurteet
• lounaismurteet (Turun ja Porin lähiseutu)
• hämäläismurteet (Tampereen ja Hämeenlinnan lähiseutu)
• eteläpohjalaiset murteet (Seinäjoen lähiseutu)
• keski- ja pohjoispohjalaiset murteet (Oulun ja Kokkolan lähiseutu)
• peräpohjolaiset murteet (iso osa Lapista)
• itämurteet
• savolaismurteet eli mm.
• Pohjois-Savon murteet (Kuopion lähiseutu)
• Etelä-Savon murteet (Mikkelin lähiseutu)
• Keski-Suomen murteet (Jyväskylän lähiseutu)
• Pohjois-Karjalan murteet (Joensuun lähiseutu)
• Kainuun murteet (Kajaanin lähiseutu)
• kaakkoismurteet (Lappeenrannan lähiseutu)

Murteet eroavat toisistaan muun muassa sen suhteen, millaisia persoonapronomineja niissä käytetään (mää vai mie), miten niissä äännetään eri diftongit ja konsonanttiyhtymät (kuappi vai kaappi) ja millaisia monikkomuotoja niissä esiintyy (myö vai met). Alla on lista eräiden keskeisimpien aluemurteiden leimallisimmista eli tunnistettavimmista piirteistä:

Lounaismurteet:

• tuplakonsonantti muun muassa sanoissa vikka ('vika'), linttu ('lintu'), kivissi ('kivisiä)
• sanojen lyheneminen: palk' ('palkka'), kukros ('kukkarossa')
• puolipitkä vokaali toisessa tavussa, jos ensitavu on lyhyt: asún Turús ('asun Turussa')
• imperfektin tunnus -s(i): mää istusi ('minä istuin')

Huom.! Eräät lounaismurteet (esimerkiksi Turun murre) saattavat tuoda hiukan  mieleen viron kielen.

Eteläpohjalaiset murteet

• ”välivokaali”: palijo ('paljon'), tylysä ('tylsä)
• ”lisä-h”: rikkahia ('rikkaita'), etehen ('eteen'), talohon ('taloon')
• verbin ee → oo tai öö: tuloo ('tulee'), menöö ('menöö)
• d:n tilalla r: paran ('padan'), lehden ('lehren')

Peräpohjolaiset murteet

• ”lisä-h”, eri muotoja: talohon ~ talhon ~ talhoon; mennähän ~ menhän ~ menhään
• pronominit
• mie ('minä) ja sie ('sinä')
• met ('me'), tet ('te'), het ('he'), net ('ne')
• monikon 3. persoonan imperfekti: het annoit ('he antoivat')

Savolaismurteet

• aa:n ja ää:n eri muodot: moa ~ mua ('maa'), peä ~ piä ('pää')
• i-, u- ja y-loppuiset diftongit: poeka ('poika'), laolu ('laulu'), käö ('käy')
• ”lisä-vokaali”: jalaka ('jalka'), silimä ('silmä')
• monikon persoonapronominit: myö ('me'), työ ('te'), hyö ('he')
• mennä-verbi: männä ('mennä'), mänen ('menen')

Kaakkoismurteet

• persoonapronominit:
• mie, minnuu, miul ('minä', 'minua', 'minulla')
• sie, sinnuu, siul ('sinä', 'sinua', 'sinulla')
• hää ('hän')
• myö ('me'), työ ('te'), hyö ('he')
• vokaalin häviäminen NUT-partisiipista: on antant ('on antanut'), ei kuult ('ei kuullut')

Hämäläis-, keski- ja pohjoispohjalaisissa murteisiin on sen sijaan sekoittunut niin paljon aineksia eri murteista, ettei niitä välttämättä erota muista murteista tai yleispuhekielestä. Esimerkiksi pohjois-  ja keskipohjalaisissa murteissa voi kuulla sekä eteläpohjalaisten että savolaismurteiden piirteitä.

Kuten ehkä huomaat, listauksessa ei mainita ollenkaan Helsingin lähiseutua. Yleensä pääkaupunkiseudun puhekieltä ei lasketa mukaan vanhoihin aluemurteisiin vaan sen sijaan puhutaan erillisesti Stadin slangista, joka on alkujaan ollut suomenkielisten ja ruotsinkielisten helsinkiläistyöläisten yhteinen kielimuoto. Stadin slangissa onkin paljon vaikutteita ruotsin kielestä ja myös jonkin verran lainasanoja venäjästä. Slangi eroaa sanastoltaan yleiskielestä ja vanhoista aluemurteista niin paljon, etteivät kaikki suomalaisetkaan välttämättä ymmärrä sitä. Esimerkkinä Stadin slangin ja yleiskielen eroista voi esittää seuraavan lauseen:

Voiksä stikkaa mulle stidit ku mullon stendari bänks? 

('Voitko heittää/tarjota minulle tulitikkuja, sillä minulla on tupakinsytytin rikki?')

Lisäksi Suomessa on alueita, joilla valtaosa väestöstä puhu ruotsia äidinkielenään. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Pohjanmaan ja Etelä-Suomen rannikot sekä Ahvenanmaa.

Lähteet: Suomen murteet -sivusto (Erkki Savolainen, 1998)