TIETOA: "Jäätävää juttua" puhekielen sanastosta

Suomalaisten puhekieleen, etenkin nuorilla, on vakiintunut joitakin sanoja, jotka eivät kuulu suomen kirjakieleen. Nämä sanat saattavat olla lyhennettyjä muotoja jo olemassa olevista sanoista, esim.: julkkis ('julkisuuden henkilö'), roskis ('roskakori'), telkkari ('televisio'), ylläri ('ylläri'). Useimmiten sanojen puhekielinen versio on siis is-, ari- tai äri-päätteinen.

Suomen puhekielessä on myös paljon lainasanoja, joiden alkuperä on yleensä englannin tai ruotsin kielessä. Ystävistä voidaan esimerkiksi puhua ”frendeinä" (vrt. friends), kannettavasta tietokoneesta ”läppärinä” (vrt. lap-top) tai epäonnistumisesta ”feilaamisena” (vrt. to fail). Mitä nuoremmasta puhujasta on kyse, sitä todennäköisemmin tämänkaltaiset ”anglismit” toistuvat puheessa. Myös ruotsin kielestä on lainautunut suomeen lukuisia lainasanoja, esimerkiksi flicka → likka ('tyttö') ja väntä → ventata ('odottaa').

Aina kielenkäyttäjille ei välttämättä ole täysin selvää, milloin sana on täysin puhekielinen ja milloin sitä sopii käyttää myös kirjakielessä. Esimerkiksi sanaa nörtti käytetään yleensä puhekielessä, mutta voisiko se jossain kontekstissa sopia myös kirjakieliseen tekstiin, esimerkiksi akateemiseen kirjoitelmaan? Pääsääntönä voidaan pitää sitä, että jos puhekielen sanalle on jokin luonteva ja yleisesti tunnettu vastine kirjakielessä, on kenties varminta käyttää kirjakielistä ilmaisua. Esimerkiksi sanan dissata ('to diss') voisi korvata asiateksteissä sanalla haukkua, pilkata tai halveksia.