Tervetuloa Ehitsä puhuu? -blogiin!

Tämän blogin tarkoituksena on tarjota tietoa ja työkaluja suomen puhekielen opiskeluun. Blogi on suunnattu ensisijaisesti edistyneille suomen kielen oppijoille, jotka haluavat syventää omaa tuntemustaan suomen puhekielestä. Blogissa on kolme pääteemaa: suomen puhekielen käyttäminen, yleispuhekieli ja suomen murteet. Jokaisen teeman käsittelyyn sisältyy sekä teoriaa että harjoituksia. Teoriaa sisältävät blogitekstit on merkitty TIETO-tunnuksella ja harjoitukset TEHTÄVÄ-tunnuksella. Toki tietoa karttuu myös harjoitusten kautta!

Voit periaatteessa edetä blogityöskentelyssä siinä järjestyksessä kuin haluat. Kaikkein suositeltavinta on kuitenkin täyttää aluksi alkutesti ja jatkaa sen jälkeen seuraavaan teoriaosuuteen tai tehtävään. Alkutestin avulla saat myös tuntuman siitä, mitä sinun odotetaan jo tietävän suomen puhekielestä ennen työskentelyn aloittamista. 

Monet blogin tehtävistä ovat ns. "lomaketestejä", jossa sinun pitää esimerkiksi valita sopivin vastaus vaihtoehtojen joukosta tai referoida jotain tekstiä. Osa näistä tehtävistä voi olla vaikeita, mutta älä lannistu siitä: harjoitusten tekeminen on myös oikein hyvä tapa oppia uusi asia. Jos taas osa tehtävistä on helppoja, voit ottaa ne kertauksena.

Huomaa, että kaikkien blogissa olevien lomakkeiden, myös alku- ja lopputestien, vastaukset lähtevät suoraan blogin ylläpitäjän sähköpostiin. Tämä käytäntö on tehty mahdollista etäopetusta ja palautteenantoa varten. Voit lähettää vastaukset myös anonyymina eli ilman nimeä.

Blogiin sisältyy myös keskustelutehtäviä, joissa sinua pyydetään kertomaan omia kokemuksiasi tai mielipiteitäsi käsiteltävästä aiheesta. Näin pääset jakamaan tietoa ja ajatuksia myös muiden opiskelijoiden kanssa. Muista, että voit aina kommentoida blogijulkaisujen aihetta kommenttikentässä, vaikkei siihen erikseen kehotettaisikaan!

Hauskoja hetkiä blogin parissa!

TEHTÄVÄ: Alkutesti ja itsearviointi

Alla oleva alkutesti ja itsearviointi auttavat sekä itseäsi että opettajaa arvioimaan, kuinka hyvin puhekieli on sinulla hallussa ja missä mahdollisesti tarvitset vielä lisää harjoitusta. Täytä lomake ja siirry sen jälkeen blogissa eteenpäin!

EKSTRA: Esimerkki puhekielisestä keskustelusta

Alla on kirjallinen versio Justimusfilmsin haastattelusta Kortesmäki-ohjelmassa (26.3.2015). Teksti toimii aineistona blogin alussa esiintyvälle alkutestille.

Haastattelija (H): Tääl haisee bensa.

Sami (S, ruskeatukkainen): Joo, tultiin tos yhel...

H: Honda Monkeyllä tulitte.

Juho (J, vaaleatukkainen): Juu, tai ite asias(a) meijjän massikalla.

H: Massikalla... Ää, tota. Te ootte intissä.

J: Kyl.

H: Sehän on nyt se tilanne minkä kanssa te joudutte elämään, ja tääl ei ees oo kaikki justimukset, Tupu, Hupu ja Lupu paikalla, tänne pääsi vaan kaks paikalle.

S tai J: Jo(o).

H: Siis pääseks nykyään intistä noin vaan lomille kun on sillai et ”televisioon pitäs päästä”...

J: Kyllä siinä sai vinkua lattialla ja, hakata nyrkillä.

H: Se auttaa asiaa

J: Pari kyyneltä, niin... Nii, semmonen surullinen katse ja

H: ”Olen heikko!”

J: Koiranpentuluukki...

S: (Se auttaa jos on) tarpeeks söpö

J: Nii ku näillä vaatteilla voi olla

H: Mikä tää teidän luukki, tää ei ilmeisesti oo ihan teidän siviilivaatteet mitkä teil on nyt päällä.

S: Hä?

H: Te näytätte ihan amisjätkiltä.

S: Onko näissä jotakin vikaa...?

J: Siis vähän nyt aateltiin muuttaa tyyliä mut siis tähän on vaan aste seksikkäämpään suuntaan.

S: Siis eikö tää oo se kakstuhattaneljätoista...

H: Siis noi on nimenomaan seuraavaa siisöniä.

J: Ei vaa siis, aateltiin mennä tällaseen Haapaveen OJ-tyylin mukaan

H: Eli sieltä mistä te ponnistatte?

J: Kyllä, sieltä mist me tullaan, mistä me ollaan kotosin.

H: Kaduilta

J: Kyllä, öljy virtaa

H: (- -) tribaalia

J: Öljyä, traktoreita

H: Joo siis musahomma on se mihin tää nyt liittyy tää teidän stailiki

S tai J: Kyllä.

H: Te ootte Youtube-julkkiksia, te ootte siellä hienosti lyönyt läpi ja menestyny vuosien ajan, mut nyt te nii ku, teette vähän takapakkii, te meette tälläseen vanhaan musabisnekseen, cd-levyn oikeen aiotte julkasta.

S tai J: Kyllä.

H: Mites nyt näin musahommat kiinnostaa?

J: No, miksi ei, onhan se nyt siistii

S: Taas uus tapa flopata, nii

J: Kyllähän se ois siist- tai on siisti tehä levy, niin miksipä ei.

H: Nyt on ihan oikee levy tulos. Tää eka sinkku, täällä aiemmin mainitsin et on tulos maailmanensi-iltaan, kappale, jossa seikkailee tämmösii amisjätkiä nii. Ootteks te nyt niinku lukiopoikia, jotka irvailee sitten ammattikoululaisille vai mistä täs on kyse?

J: Tää on lähinnä semmonen, syvä kunnianosotus tälle jalolle alakulttuurille.

S: Vois sanoo et tää on hyvähenkinen parodia ja syvä kunnianosoitus.

H: Ja sähän oot käyny ammattikoulun?

S: Joo, mut täytyy selventää nyt tässä kaikille, sitä tääl etelässä ei välttämättä niin hyvin tiedetä kuin tuolla meijän Pohojanmaalla... Amis ja ammattikoululainen on täysin eri asia.

H: Mikä tekee amiksen?

S: Amis, on niinku tää.

H: Karjalalippis.

S: Ja nää.

H: Tommoset lenkkarit, haisee bensalle

S: Nii, yläastetytöt takapenkillä

J: Kapeakatseisuus

J: Aroman toppatupakkia

S: Siis joo

J: Kaikki semmonen

H: Onks Latelan jätkät amiksia?

S: Mä en tiiä, missä se on, mikä se on.

H: Se on sellanen Kakkosen sarja -

J: Onks siellä alle kaheksantuhatta ihmistä, mikä paikka se on?

H: Ei se oo paikka, se on sarja.

J: Okei.

H: Teijän pitää ruveta seuraa niin, saatte syvennettyä tätä. Mä en tiedä ovatko he nyt niiku tän amismääritelmän mukaan. Mutta kyse on siis jonkinlaisesta tyylistä, pelkkä ammattikoulu ei tee amista.

S: Se on elämäntapa.

H: Miks sul ei oo amisviiksiä?

J: Häpeä!

S: Mul - ei oo sullakaan! Mulla ois, jos Puolustusvoimat antais pitää (niitä).

H: Ai niin, se on niin jotenkin kapeekatseinen paikka! Määkin yritin kasvattaa siellä pulisonkeja pikku hiljaa, koko ajan jouduin juoksee johonkin ajamaan partaa, koska. Mut nyt te voitte tän illan kasvattaa niitä. Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, nähdään, mistä täs puhuttiin, mitä ne amikset on. Maailmanensi-ilta, todella kova video, me nähdään se osittain ja loput sitten YleX:n netissä. Hyvät naiset ja herrat, Justimus ja Wunderboy!

TIETOA: Pieni infopaketti suomen puhekielestä

Kuten ehkä jo tiedätkin, suomen puhekieli ja kirjakieli eroavat monella tapaa toisistaan. Esimerkiksi kirjakielen lause Me menemme tervehtimään isoäitiä vääntyisi puhekielessä todennäköisesti muotoon Me mennään sanoo moi mummolle. Eron taustalla vaikuttaa se, että suomen kirjakieli on alun perin laadittu nimenomaan kirjallista viestintää varten eikä se ole varsinaisesti kenenkään äidinkieli. Kirjakieli on siis pyritty pitämään mahdollisimman normitettuna ja yleistajuisena, kun taas suomen puhekieli on vanhastaan ollut melko erinäköistä eri puolella Suomea ja kokenut myös monia muutoksia vuosien mittaan.

Vaikka suomen puhekielellä ei ole mitään yhtä vakiintunutta muotoa, on kuitenkin mahdollista erottaa piirteitä, joissa puhekieli tavallisesti eroaa kirjakielestä. Näitä ovat muun muassa

• erilaiset persoonapronominit: mä, mää, mie ('minä'); se, hää ('hän'); myö ('me')
• sanojen lyhentyminen: tääl ('täällä'), luokas ('luokassa'), menis ('menisi')
• d:n puuttuminen: meijjän, meirän ('meidän'); juua ('juoda')
• puhekielinen sanasto: äitee, emäntä, mutsi ('äiti'); linkku, linkki, bussi, dösä ('linja-auto')

Puhekielessä asiat myös usein esitetään eri järjestyksessä kuin kirjakielessä. Kun kirjakielessä kysytään Miten hyvin sinun uusi koneesi toimii?, puhekielessä sama kysymys saattaisi kuulua näin: Toimiiko se miten hyvin se sun uus kone?

Puhekieltä ja kirjakieltä myös käytetään eri tilanteissa. Kirjakieltä suositaan virallisessa ja institutionaalisessa kielenkäytössä, kun taas puhekieltä käytetään pääasiassa epävirallisessa ja arkisessa viestinnässä. Kielimuodon valinta tapahtuu siis pitkälti kielenkäyttötilanteen muodollisuuden eikä niinkään viestintävälineen perusteella. Toisin sanoen kirjakieltä voi esiintyä myös puhutussa kielenkäytössä (esimerkiksi uutisissa) ja vastaavasti puhekieltä kirjoitetussa tekstissä (esimerkiksi tekstiviesteissä).

On myös hyvä muistaa, että kirjakielen käyttö ei välttämättä aina ole paras valinta, vaikka kirjoitetussa tekstissä se voikin antaa asiallisen ja kohteliaan kuvan. Yleensä kasvokkaisviestinnässä suomalaiset suosivat puhekielistä ilmaisua, ja kirjakielen käyttö voi tuntua heistä kyseisessä tilanteessa oudolta tai huvittavalta. (Ainakin, jos kyse on natiivista henkilöstä.) Aina ei ole kuitenkaan selvää, onko parempi viestiä puhekielisesti vai kirjakielisesti: esimerkiksi internetissä osa voi suosia melko puhekielistä kirjoittamista, osa taas haluaa pysyä tiukasti kirjakielen käytössä.

Tässä vielä muutamia termejä, jotka sinun on hyvä tietää suomen puhekielestä:

Puhekieli: Normittamaton kielenkäytön muoto, jota käytetään ensisijaisesti epävirallisissa konteksteissa.

Kirjakieli: Normitettu kielenkäytön muoto, joka opitaan koulussa. 

Yleispuhekieli: Yleinen puhekielen muoto, jota ymmärretään ja käytetään ympäri Suomen. Leviää ihmisten tietoisuuteen muun muassa median kautta.

Murre: Suomessa murteella viitataan yleensä aluemurteisiin eli eri alueilla vakiintuneisiin puhetapoihin. Samalla paikkakunnalla syntyneet ja asuneet ihmiset puhuvat yleensä samaa murretta.

Slangi: ”Sosiaalinen murre” eli jonkin yhteiskuntaluokan jakama puhetapa, joka ei ole niin vahvasti sidoksissa asuinpaikkaan kuin aluemurteet. Suomessa tunnettuja slangeja ovat esimerkiksi Stadin slangi, inttislangi ja nettislangi.


Lähteet:

• Melaranta, Jukka 2010: "Puhekielestä". Julkaistu Suomen linkit -blogissa 29.10.2010.
• Pajarinen, Jaana 1996: "Puhutaanko Suomessa vielä murteita?" Kielikello 3/1996. 
• Suomen variaatio 4 -diaesitys.
• Viinikka, Jenni ja Voutilainen, Eero 2013: "Ääniä ilmassa, merkkejä paperilla - puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta". Kielikello 3/2013.

TEHTÄVÄ: Milloin puhekieltä käytetään?

Pitääkö sähköpostissa käyttää puhe- vai kirjakieltä? Saako työhaastattelussa puhua murteella? Tämänkaltaiset kysymykset mietityttävät niin äidinkielisiä puhujia kuin vieraan kielen oppijoita. Alla olevan lomakkeen avulla pystyt testaamaan, millaista suomen kieltä sinä käyttäisit eri tilanteissa ja onko äidinkielinen kielenkäyttäjä samaa mieltä kanssasi.

Huomaathan siis, että testissä annettavat vastaukset eivät välttämättä ole mikään ehdoton totuus! Jos olet eri mieltä testin vastausten kanssa tai kaipaat niistä jotain lisätietoa, kirjoita viestisi blogitekstin kommenttikenttään tai lomakkeen kommenttiosioon. Voit myös kommentoida yleisesti sitä, miten paljon hankaluuksia oikean kielimuodon valinta aiheuttaa sinulle.

Kertauksena vielä muutama puhekielen termi, jota testissä käytetään:

Murteet ja slangit: Eri alueiden ja sosiaalisten ryhmien puhetavat, joita harvemmin käytetään kirjoitetussa kielessä. (Esim. M'oomma lähärös kalahan, kun on nii komia ilima.)

Yleispuhekieli: Puhekielen muoto, jota ymmärretään ja käytetään joka puolella Suomea. (Esim. Me ollaan lähös kalaan, kun on nii siisti sää.)

Puhekielen ja kirjakielen sekoitus: Sekamuoto, jota käytetään lähinnä vapaa-ajan teksteissä. (Esim. Me ollaan lähössä kalaan, koska sää on nii hieno.)

Kirjakieli: Normitettu muoto, jota käytetään esimerkiksi virallisissa teksteissä ja koulussa. (Esim. Me olemme lähdössä kalaan, koska sää on niin hieno.)

TEHTÄVÄ: Voiko puhekieltä käyttää keskustelupalstoilla?

Katso läpi muusikko.netin Murteiden ja puhekielen käyttö m.netissä -keskustelun 1-4 ensimmäistä sivua. Kiinnitä keskustelussa erityistä huomiota seuraaviin asioihin:

1. Miten keskustelijat suhtautuvat puhekielen käyttöön muusikko.net-palstalla? Ovatko he enemmän puhekielisen vai kirjakielisen kielenkäytön kannalla?
2. Kuinka puhekielisesti keskustelijat itse arvioivat kirjoittavansa palstalle?

Kirjoita havaintosi joko alla olevaan lomakkeeseen tai blogitekstin kommenttiosioon. Kerro myös kommenttitilassa, mitä mieltä itse olet puhekielen käyttämisestä keskustelupalstoilla ja muualla sosiaalisessa mediassa. Onko mielestäsi ok käyttää murretta tai slangia yleisillä keskustelupalstoilla vai pitäisikö ihmisten kirjoittaa mahdollisimman yleiskielisesti? Millainen kielenkäyttö miellyttää sinua eniten internet-keskusteluissa?

TIETOA: Miltä näyttää suomen yleispuhekieli?

Jos matkustelee tai asuu Suomessa, ei voi olla törmäämättä yleispuhekieleen. Yleispuhekieli on eräänlainen neutraali puhekielen muoto, joka ei paljasta puhujansa kotiseutua. Yleispuhekieltä esiintyy paitsi arkisessa puheessa myös esimerkiksi televisiosarjoissa ja elokuvissa, biisien lyriikoissa ja internetkeskusteluissa.

Yleispuhekielessä on piirteitä, jotka on tunnettu vanhastaan kaikilla tai lähes kaikilla Suomen päämurrealueilla. Kaikkein eniten yhtäläisyyksiä yleispuhekielellä on kuitenkin pääkaupunkiseudun puhekielen kanssa, ja jotkut pitävät näitä kahta puhetapaa yhtenä ja samana asiana. Todennäköisesti seuraaviin yleispuhekielen piirteisiin törmää kuitenkin myös muualla Suomessa, erityisesti nuorten ihmisten puheessa:

• pronominit
• se → hän, ne → he
• tämä → tää, nämä → nää, tuo → toi, nuo → noi
• passiivin käyttö monikon 1. persoonassa: me pelataan, me mentiin
• verbin monikon 3. muoto: lapset leikkii, pakkaset tulee
• ei omistusliitetteitä: mun kirja, sun vuoro
• joidenkin äänteiden ”puuttuminen”
• a- ja ä-äänteet olla- ja ei-sanojen edellä: meil on, mul ei
• i-äänne s:n jälkeen: tulis, suureks
• i-äänne painottomissa diftongeissa: punanen, antas ('antaisi')
• n-äänne eri muotoryhmissä: kaupunkii, sanottii, ollenkaa
• t-äänne NUT-partisiipeissa: en oo lukenu, oon ihaillu
  

Lisäksi seuraavat piirteet ovat myös yleistyneet yleispuhekielessä

• minä → mä ~ mää, sinä → sä ~ sää
• Tosin osa suomalaisista (lähinnä karjalaiset ja lappilaiset) käyttävät vielä mie-varianttia.
• ea- ja eä-diftongit → ee, oa → oo, öä → öö 
• mäkeä → mäkee, ainoa → ainoo, lämpöä → lämpöö
• lyhyt illatiivimuoto: menen lukee(n), opin kirjottaa(n)
• d:n puuttuminen: kahdeksan → kaheksan, odottaa → oottaa, tehdä → tehä)
• usein ts-äänne → tt tai t: katottiin telkkaa, eksyin mettään
  

Nämä piirteet ovat myös niitä, joita suomen kielen opettajat usein nostavat puhekielen opetuksessa esille. Todennäköisesti yleispuhekieli on sinulle siis jo hyvin tuttu!

Lähteet: Suomen kielen variaatio 4 -julkaisu